Millaisen sinä teet minusta?

Yksi omista tiimivalmentamisen ikuisuuskysymyksistäni on, miksei homma toimi kaikkien kanssa. Kun meitä vielä oli kaksi valmentajaa, pystyimme "vaihtelemaan" valmennettavia. Kummallekin sattui joskus tiimiläisiä, joiden kanssa yhteistä säveltä ei tuntunut löytyvän. Ei ollut riittävästi luottamusta, ei syntynyt yhteisymmärrystä tai jotenkin vain ei saanut otetta. Usein pelkkä ihmisen vaihto auttoi näissä tilanteissa. Toinen valmentaja löysi uuden näkökulman tilanteeseen/valmennettavaan ja hommat nytkähtivät eteenpäin.

Nyt, ollessani ainakin tilapäisesti luontoalan ainoa valmentaja, tällaista väistömahdollisuutta ei ole. Paitsi ettei meillä ole "Rajakatua", jonne voisi mennä oppimaan luontoalaa jotenkin muuten kuin tiimioppimisen keinoin, ei juuri nyt ole muita valmentajia kuin minä. Jos ei tule toimeen minun kanssani eikä uskalla luottaa minuun, tie nousee äkkiä pystyyn.

Hirveä haahka vai kivoin ope ikinä?

Tästä syystä olen joutunut pohtimaan, miten pystyisin tukemaan niitäkin oppijoita, joiden kanssa hyvä yhteistyö ei synny "luonnostaan" eikä edes kovalla yrittämisellä.

Miksi olen joillekin oppijoille voimaannuttava tukija ja toisille nipottava ankeuttaja? Kun kuitenkin olen sama ihminen ja toimin samojen olettamusten ja filosofioiden varassa?

Läsnä oleminen työssä ihmisenä, omalla persoonallisuudellaan on toisaalta suuri voimavara, toisaalta riski. Ihminen reagoi vastapeluriinsa, siihen valmennettavaan oppijaan tai koko tiimiin. Vaikka pyrkisin objektiivisuuteen ja jotenkin koherenttiin ammatillisuuteen, olen erilainen eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa.

Valmentajuus on oikeasti olemassa vain vuorovaikutustilanteissa. Jokainen valmennettava ja jokainen tiimi vaikuttaa siihen, millainen valmentaja juuri silloin olen. Voin pyristellä vastaan, mutta lienee mahdotonta kokonaan eliminoida toisten vaikutusta omiin tunteisiinsa tai toimintaansa. Itse esimerkiksi inhoan valehtelua. Kuulen paljon mielummin rehellisen selityksen esim. tärkeästä jutusta pois jäämiselle kuin kaunistellun tekosyyn. Vaikka valehtelemiselle varmaan on aina joku syy, kestää silti aina aikansa päästä yli sen aiheuttamasta loukkaantumisesta.

Kotisohvalla on helppoa olla hyvä tiimivalmentaja. Mikään ei ärsytä, kukaan ei vedätä, sopimukset pitävät ja itse löytää täydelliset sanat joka tilanteeseen. Tositilanteessa ei sitten keksikään mitään järkevää, aivot räpsivät päältä kuin sähköt talvimyrskyssä ja suusta tulee hölmö vitsi toisensa jälkeen. Hermot menevät, kärsivällisyys loppuu eikä jaksa enää ymmärtää töpeksimistä. Toisaalta joskus tilanteet kehittyvät täydelliseen suuntaan kuin sattumalta, syntyy upeita ideoita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voi tuntea olevansa osa jotakin suurta. Ihmisten kanssa toimiminen on arvaamatonta.

Tehdessäni syksyllä itselleni uutta oppimissopimusta ja sen toteuttamista ohjaavaa reittikarttaa asetin yhdeksi tavoitteekseni olla sellainen ihminen, joka saa toiset tuntemaan itsensä loistaviksi. Mutta miten se onnistuu sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat minut tuntemaan itseni surkeaksi mitättömyydeksi? Tai ainakin puolihuonoksi? Sellaisiakin oppijoita Iloisen oppimisen tivoliin mahtuu. He tuskin tekevät sitä tietoisesti, mutta en aina pysty näiden omien tuntemusteni ja tulkintojeni vuoksi palvelemaan heitä yhtä hyvin kuin itseäni voimaannuttavia oppijoita.

Ehkäpä tämä onkin koko yhteisön haaste. Miten kohtelisimme toisiamme siten, että vuorovaikutus tuntuisi yhtä hivelevältä kuin rakkaus Aretha Franklinin ja Carole Kingin sanoituksessa:

                                   "(You Make Me Feel Like) A Natural Woman"

Looking out on the morning rain
I used to feel so uninspired
And when I knew I had to face another day
Lord, it made me feel so tired

Before the day I met you, life was so unkind
But you're the key to my peace of mind

'Cause you make me feel
You make me feel
You make me feel like a natural woman

When my soul was in the lost and found
You came along, to claim it
I didn't know just what was wrong with me
'Til your kiss helped me name it

Now I'm no longer doubtful of what I'm living for
And if I make you happy I don't need to do more

'Cause you make me feel
You make me feel
You make me feel like a natural woman

Oh, baby, what you done to me?
You make me feel so good inside
And I just wanna be close to you
You make me feel so alive

You make me feel
You make me feel
You make me feel like a natural woman

You make me feel
You make me feel
You make me feel like a natural woman