Vierastan kaikenlaista elämänviisauskirjallisuutta. Ehkä se johtuu sosiaalisen median latteista "aforismeista". Joka tapauksessa tätä kirjaa on vaikea lukea viisauden tiheyden vuoksi. On kuin joka ohjeen tai ajatuksen käytäntöön viemiseen pitäisi käyttää ainakin vuosi elämästään.
Haluaisin olla itseriittoinen ja uskoa, että pystyn kyllä keksimään kaiken olennaisen itsekin. Silti kirja kolisee ja kovaa. Se on pakko välillä laittaa sivuun ja pysähtyä reflektoimaan. Esimerkiksi tämä, mitä Peltola kirjoittaa kertoessaan heikon egon tunnusmerkeistä: "Kun meitä moititaan, ego herää puolustamaan itseään. On vaikea tunnustaa olleensa väärässä edes silloin, kun tietää tehneensä tyhmyyksiä. Samastumme virheisiimme ja puolustaudumme, koska haluamme muiden pitävän meitä hyvinä ihmisinä." Ja: "Jos laskee suojauksia ja lakkaa puolustamasta itseään, ja vain keskittyy kuuntelemaan, oppii valtavasti ja alkaa ymmärtää itseään uudella tavalla."
Olen pohtinut paljon itse keksittyjen tekosyiden sitkeyttä. Melontaharrastukseni kautta olen oppinut ne tunnistamaan ja osittain pääsemään niiden ohikin. Pari vuosikymmentä meni himmaillessa sillä verukkeella että "olen niin kovin hidas ja kömpelö ja muutenkin heikkolahjainen liikkuja". Laskettuani pari kertaa kuohuvan kosken (pystyssä) kajakilla huomasin, että eihän tuo ollutkaan oivaltavaa itsetuntemusta. Pelkoa ja nolatuksi tulemisen kammoa se vain oli. Eikä yhtäkkiä ollutkaan enää mitään syytä olla yrittämättä. Ja oppimatta.
 |
| Kuvassa keskellä oleva henkilö tekee kajakilla eskimokäännöstä ensimmäistä kertaa avovedessä. Henkisenä tukena harjoittelukaverit. Se keskimmäinen olen minä. |
Moni Peltolan kirjan pohdinnoista on polttavan ajankohtainen myös omalla työpaikallani. Esimerkiksi ihmisten sytyttäminen. Peltola toteaa, että jokaisen on itse sytytettävä itsensä - ulkopuolelta imua tai paloa ei voi saada aikaiseksi. Olemme pohtineet paljon sitä, miksei yksi opiskelijaryhmämme tunnu oikein syttyvän tiimioppimiselle ja -yrittäjyydelle. Kuvittelimme ihan tosissamme, että raha motivoisi. Että pakostikin olisi kiva tienata rahaa opiskelemisesta, kun kerran opiskelijat kokevat palkattomat työssäoppimisetkin epäoikeudenmukaiseksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei mahdollisuus ansaita rahaa juurikaan sykäytä heitä. Osa on jo ihan kunnon palkkatöissä, joku asuu vielä vanhempien huollettavana, osalla taas palavat tuet jos ansiot nousevat. Höh.
Peltola kirjoittaa kuitenkin myös että yhteisestä hankkeesta kannattaa tehdä sellainen, että "siitä ei voi olla syttymättä". Hän toteaa, että "ihminen syttyy, kun tekemisen riman nostaa niin korkealle, että joutuu ponnistamaan ylittääkseen sen eikä vain astumaan yli. Ehtona kuitenkin on, että noston teekee itse eikä pakotettuna." Olemme pohtineet paljon sitä, miksi opiskelijat ovat valmiita tyytymään niin vähään. Osa haluaisi vain tehdä näytöt ja valmistua. Missä piileksii halu olla hyvä? Tai käsittämättömän hyvä?
 |
| Käsittämättömän hyväksi tuleminen vaatii käsittämättömän paljon harjoittelua. |
Kun valmentajan rooli tiimin innostuksen sytyttäjänä on juuri nyt niin suuri haaste, Peltolan teksti johtajasta tunnetilan luojana koskettaa. Peltola kertoo esimerkin Ylioppilaskunnan Laulajien kuoron johtajasta, jolla pitää olla "johtajana kirkas ja tunnevoimainen näkemys siitä, miltä laulun tulee kuulostaa." Tällaisessa tilanteessa johtaja "johtaa tunnelmaa". Vaikka johtaja ei voikaan pakottaa tai käskeä johdettaviaan heittäytymään tunnelmaan tai eläytymään tehtäväänsä, voimakkaasti latautuneissa tilanteissa edetään vahvimmin tuntevien ehdoilla. Mitä jos valmentaja ei itse ole mikään tunnetila-voimailija? Miten tällainen vähän laimeammin tunteva ja hillityhkösti tunnetilojaan esiin tuova valmentaja-alokas voi johtaa tunnetiloja? Pitääkö kovastikin feikata?
Yksi tosi kiinnostava ajatus kirjassa on tyhmien ja vahvojen ryhmien ominaisuuksien ruotiminen. Tyhmä ryhmä:
- latistaa ihmisten tahdon ja kutistaa heidän kykynsä
- ruokkii vastakkainasettelua
- ihmiset vetävät roolia
- vehkeillään toisia vastaan
- jäsenet vähättelevät toisiaan
- syytetään olosuhteita
- syytetään toisia
- toteutetaan yhden tahtoa
- johto ottaa kunnian
- ei sallita mokaamista
- henki haisee
Vahva ryhmä:
- rohkaisee yksilöä olemaan oma itsensä ja käyttämään kykyjään
- sitoudutaan tavoitteisiin
- jokainen saa olla sitä mitä on
- ei tarvitse "pelata"
- ihmiset nostavat toisiaan
- tekee ihmeitä
- tiedetään mitä tahdotaan
- toteutetaan yhteistä tahtoa
- kunniaa jaetaan kaikille
- pitää välillä mokata
- henkeä huolletaan ja vaalitaan
Peltolan mukaan ryhmä ei ole tyhmä siksi, että sen jäsenet olisivat tyhmiä, vaan siksi, että he eivät osaa tehdä yhteistyötä. He eivät siis ymmärrä, mitä yhteistyö heiltä itseltään edellyttäisi. He eivät ole sitoutuneita ryhmän tavoitteisiin eivätkä kietoudu oikealla tavalla toisiinsa.
Tämä periaate on selvä. Mutta miten tyhmästä ryhmästä saisi vahvan ryhmän? Tähän Peltola etsii vastausta tutkimalla menestyksekkäiden ryhmien ominaispiirteitä. Menestyksekkäissä ryhmissä
1. Käytetään selvästi enemmän myönteisiä ilmauksia puheessa
2. Esitetään kysymyksiä ja kuunnellaan toisia
3. Ollaan dramaattisesti vähemmän itsekeskeisiä
On siis suuri ero siinä, puhutaanko itsestä vai meistä. Myönteinen puhe, kuuntelu, toisista välittäminen. Sellainen luottamus toisiin, että uskaltaa puhua avoimesti eikä tarvitse epäillä toisten motiiveja. Tuntuu, että opiskelijaryhmissä molemmat edellisen lauseen haaveet toteutuvat harvoin ja hitaasti. Aika menee sanoja varoessa ja sitä pohtiessa, mitä toiset oikeasti ajattelevat. Ryhmäläisten luvattomat poissaolot tai tekemättä jääneet hommat tuntuvat henkilökohtaisilta loukkauksilta. Voisiko myönteinen puhe ja toisen aito kuunteleminen oikeasti vaikuttaa asioiden sujumiseen ryhmässä?
Ryhmästä kitkettävien asioiden listalle laitan seuraavat: valtataistelut, kilpailu, muodollisuudet, kaksinaamainen teeskentely, puolitotuuksien palvominen, henkinen hiostaminen, painostus ja uhkailu, pelot, poliittiset pelit, puhumattomuus, tosiasioiden vääristely tai kaunistelu tai suoranainen valehtelu. Myös: tärkeily, keskinäinen kiistely, itsensä puolustaminen, turha touhotus.
Mitä sitten tilalle? "Kun kutistavat ja latistavat systeemit havaitaan, paljastetaan ja poistetaan, ihmisten tapa toimia yhdessä muuttuu. Kun pelon ja nöyryyttämisen mekanismit tunnistetaan, ihmisiä voidaan alkaa vapauttaa niistä ja he alkavat luottaa toistensa hyvään tahtoon."
Hyvin ajankohtaisiin tiimivalmennuksen haasteisiin taas osuvat Peltolan ajatukset "isomman vasaran" käytöstä. Monet yritykset parantaa tiimien toimintaa esim. yrityksen hengennostatustapahtumilla ovat tuhoon tuomittuja, jos syntyneet päätökset ovat keinotekoisia. Silloin ei auta, vaikka kuinka takoisi samaa kohtaa isommalla vasaralla. "Asioiden kypsymiseen menee oma aikansa. Jos hoputtamalla muutosta aktivoi ihmisten vastustuksen, muutoksen toteutuminen saattaa kestää kauemmin." Harmi, että muutosagentin kypsyminen saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti sisältä jäässä olevien kypsytettävien kanssa. Mutta lohdullista silti, jos muutos vain hidastuu, ei peruunnu kokonaan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti