Itseäni, lapsiani, opiskelijaryhmiä, kokouksia, oppimistilanteita, kokouksia, keskusteluja, retkiä, asioita, tilanteita.
Johdettavia alaisia minulla ei varsinaisesti ole koskaan ollut. Johtamiseni tapahtuu enimmäkseen tilanne- tai asiakohtaisesti, vaihtelevien ihmiskokoonpanojen kanssa. Lähimmäs johtajan nimikettä olen päässyt toimiessani kurssin- tai retkenjohtajana melontatilanteissa.
Kouluttaessani luonto-ohjaajia olen joutunut pohtimaan johtamista ohjaamisen ulottuvuutena. Johtajan roolin ottaminen on ohjaamisuraansa aloitteleville usein se vaikein asia. On kiva meloa tai telttailla, mutta vastuun ottaminen tilanteen onnistumisesta, toisten turvallisuudesta sekä esim. toisten osaamisen kehittymisestä onkin ihan toinen juttu. Oman lajisuorituksen on oltava rutinoitunutta ja onnistuttava olosuhteista riippumatta. Substanssin on siis oltava hallussa. Silloin vapautuu voimavaroja toisista ja kokonaisuudesta huolehtimiseen.
Toisaalta muita johtaessaan on maltettava ja osattava irtautua siitä substanssista, nostettava katseensa ja suunnattava se laajemmalle ja kauemmas. Moni hyvä harrastus on mennyt piloille, kun sen ohjaamisesta toisille onkin tullut ammatti. Meloja voi jännittää, pysyykö aallokossa pystyssä kajakkinsa kanssa. Melonnan ohjaaja jännittää, osaako neuvoa kokemattomampia melojia siten, että he pysyvät pystyssä. Melontaretken johtaja jännittää, osaako johtaa melontaohjaajia ja retkeä siten, että kaikki tavoitteet saavutetaan. Oma melonta ei voi enää jännittää, sen jännittämiselle ei yksinkertaisesti ole enää tilaa. Toisaalta ei voi jäädä aallokkoon höntsäilemään, vaikka kuinka tekisi mieli.
Johtajan ei kuitenkaan aina tarvitse olla se paras meloja tai taitavin excelöijä. Hänen osaamisalueensa on toinen. Johtaja huolehtii siitä, että otetaan oikeat askeleet oikeaan aikaan ja edetään oikeaan suuntaan. Hän osaa lukea ihmisiä ja tilanteita ja tehdä näkemänsä perusteella oikeita johtopäätöksiä. Tai sitten ensin vääriä, mutta lopulta oikeitakin. Johtaja ei jää kiinni yksityiskohtien toteuttamiseen tai käytännön puurtamiseen - hän vain saa ne tapahtumaan.
Yksi johtamisen haasteista onkin se, miten saa otettua aikaa ja tilaa johtamiselle. Monissa organisaatioissa esimiesten ja johtajien arvokas työaika kuluu aivan vastaaviin rutiineihin kuin heidän alaistensakin. Melonnan saralla opiskelin tätä viime kesänä. Retken johtaja ei ole se, joka on ensimmäisenä auttamassa tavaroiden sullomisessa kajakkiin tai neuvomassa melaperäsimen käyttöä. Hän katsoo kokonaisuutta ja ohjaa tilannetta siten, että nämä sinänsä välttämättömät asiat tulevat tehdyiksi. Melonta ei ole demokraattista, vaan hyvin johdetussa melontatapahtumassa jokaisella on selkeä, kokemuksesta ja osaamisesta nouseva rooli. Tällaisessa tilanteessa johtajan rooli on vielä kohtuullisen helppoa omaksua.
Johtajan tehtävä on haastavampi silloin, kun johtaminen tapahtuu vertaisten joukossa. Joskus on johdettava asiantuntijoita, joiden osaamisalueesta ei itse hallitse rahtustakaan. Mistä syntyy johtajan arvovalta ja uskottavuus, jos ei ylivertaisesta substanssiosaamisesta? Mitä se johtamisen taito on?
Oman työyhteisöni arvot?
Salpauksen johtavat arvot uudistettiin kuluvana vuonna prosessissa, johon osallistuivat johdon lisäksi muu henkilöstö, opiskelijat ja sidosryhmät. Arvoiksi valikoituivat oppimisen rohkeus, tekemisen ilo sekä reilu asenne. Yhteiseksi motoksi valittiin "Me muutamme maailmaa!"
Arvojen synnytysprosessi oli mielestäni hyvä ja itse arvotkin sopivat mielestäni Salpaukselle, jota haluan itsekin olla rakentamassa. Sadoista ehdotuksista oli varmasti vaikeaa kiteyttää kolme arvoa - siksi nämä on muotoiltu hieman maailmaasyleilevästi. Arvoja myös avattiin hiljattain järjestetyissä arvopajoissa, siis pohdittiin henkilöstön kesken, mitä nämä arvot tarkoittavat ja miten ne voitaisiin viedä käytäntöön. Itse pidän eniten oppimisen rohkeudesta - niin opiskelijoilla kuin opettajillakin.
Koulutuskeskus Salpauksen strategiatyö jatkuu vielä vuonna 2015, jolloin on tarkoitus määritellä organisaation missio ja visio. Aiemmat menivät jotenkin niin että olemme ammatillisen koulutuksen kansainvälinen huippuyksikkö blaa blaa blaa.. Toivoisin, että missio ja visio muodostetaan yhtä arjen makuisiksi kuin nämä arvotkin. Ja plussaa siitä, ettei näistä arvoista saa muodostettua käteviä muistisääntöjä tai lyhenteitä :).
Omassa tiimissäni meillä on selkeä visio. Siihen liittyy karhun karvainen takapuoli ja kahvikuppi, mutta siitä ehkä on syytä keskustella ensisijaisesti kasvotusten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti