Entiset lupaavat

Aina kevätjuhlan ja valmistumispäivän lähestyessä minua mietityttää se, miksi joistakin tulee jotain suurta ja toisista ei sen kummempaa. Jotkut tulevat meillekin opiskelemaan kirkkain silmin ja tuntuvat olevan täynnä lupausta. Joskus heidän valmistuessaan tulee tunne, etteivät he olekaan juuri muuttuneet opiskeluaikana. He ovat yhä täynnä lunastamattomia lupauksia.

Minusta tulisi maailman surkein kykyjenetsijä, jos siihen hommaan joutuisin. Yliarvioin yleensä kaikki ihmiset ensi kohtaamisella. Uudet opiskelijatkin ovat minusta aina supertaitavia huipputekijöitä koko jengi. Vähitellen arvioon tulee tietysti realismia, kun kyvyt testataan oikealla työllä. 

Moni kokka päältä kaunis

Valmennettavina nämä hitaasti kehittyvät "lupaavat" opiskelijat ovat melkeinpä vaikeimpia tapauksia. On helppoa tukea aloittelijaa, jolle jokainen kokemus on uusi ja täynnä opittavaa. On myös palkitsevaa kannustaa ja kehua niitä huipputyyppejä, joita mikään ei tunnu pidättelevän. He tekevät yleensä valtavasti töitä kehittyäkseen ja haastavat itseään päivästä toiseen. Mutta nämä lupaavat. Mistä kahvasta heitä pitäisi tarttua, jotta saisi väännettyä heihin virtaa?

Tutustumisen alussa "lupaavan" luonto-ohjaajaopiskelijan face value eli nimellisarvo on suuri. Hänestä ikään kuin uhkuu potentiaalia. "Lupaava" tyyppi ei yleensä ole ihan aloittelija vaan hän on jo saattanut kokeilla monenlaista. On harrastustaustaa tai vaikka työkokemusta. Hän on yleensä melko aktiivinen ja sosiaalinen ja saattaa jopa erottua porukasta osaamisensa kautta. Tulee hyviä aloitteita. Ei kuitenkaan tule yhtä hyviä lopputuloksia. 

Rehevä naatti, kitukasvuinen sato

"Lupaavat" tyypit jäävät monesti junnaamaan paikoilleen. Oikeasti lupaavat tyypit ovat sellaisia, jotka eivät edes voi kehittymiselleen mitään. He ovat uteliaita ja ainakin hetkittäin rohkeita. Kokeilunhalu ja kyky laittaa itsensä likoon vievät heitä vaivihkaa eteenpäin. He sietävät myös takaiskuja ja epämiellyttäviäkin asioita, koska näkevät ikävien asioiden yli. 

"Lupaavien" opiskelijoiden floppaaminen on yksi haasteista, joita ryhdyn syksyllä mielenkiinnolla selvittämään. Mitä yhtälöstä puuttuu? Mitä voin siihen itse lisätä?