Kilvoittelutehtävä: luonto-ohjaajan osaamispassi

Tiimimestarikoulutukseen kuuluu ns. kilvoittelutehtävä eli käytännön kehitystyö omassa työympäristössä. Kun työkaverini on jo käynnistellyt tiimioppimista luonto-ohjaajien koulutuksessa, moniakin kiinnostavia käytännön haasteita olisi tarjolla.

Itse olen vasta ihan vähän kokeillut jotain tiimioppimisen tyyppistä. Olemme tavanneet muutaman kerran ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijoiden kanssa käsitelläksemme tutkinnon perusteisiin kuuluvia elinikäisen oppimisen avaintaitoja dialogin kautta. Tämän luontoalan etiikaksi ristityn opintojakson ideana on ajaa tiimioppimista menetelmänä sisään uusille opiskelijoille samalla kun keskustellaan näistä älyttömän tärkeistä asioista. Elinikäisen oppimisen avaintaitojen salaperäinen käsite tarkoittaa työelämässä aivan keskeisiä asioita kuten yhteistyötaitoja, turvallisuudesta ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä vaikkapa lunnosta ja eläimistä huolehtimista. Tekisi mieleni tarttua tähän tiimioppimisen sisäänajoon, mutta eräs toinen haaste vaatii huomiota vielä kovemmin kitisten.

Tässä lentää yksi Koulutuskeskus Salpauksen pulpeteista Päijänteeseen

Jos oppimisprosessi annetaan oppijoiden käsiin, miten pysymme selvillä eri polkuja eri tahdissa kulkevien opiskelijoiden osaamisen tasosta? Miten voimme muistaa, ketkä kaikki osaavat jo tehdä turvallisuussuunnitelman tai arvioida, onko tietyllä opiskelijalla jo hallussa kaikki ammattiosaamisen näytössä tarvittavat taidot? Aiemmin oli mahdollista näyttää vaikka omia merkintöjään sähköisestä päiväkirjasta: katsopas, toukokuun ensimmäisenä tiistai-iltapäivänä käytiin tämä asia läpi ja paikalla olivat nämä opiskelijat. Miten tämä paketti pysyy naruissaan, jos opiskelijat valitsevat itse, mitä haasteita missäkin vaiheessa ottavat vastaan?

Ei tässäkään tietysti pidä mennä vanhaan vipuun. Jos kerran oppimisprosessi on oppijoiden käsissä, tokihan he voivat tätä seurantaakin tehdä itse. Ongelmana onkin se, tietävätkö oppijat, mitä heidän tulisi osata? Tutkinnon perusteet ovat tähän käsittämättömän huono työkalu. Itse olin mukana opetussuunnitelmatyössä vuonna 2009 tutkinnon perusteiden uusiutuessa. Kirjoitin siis oppilaitokseni opetussuunnitelmaa luonto-ohjaajien koulutuksen osalta. Olen käyttänyt niitä siitä lähtien aktiivisesti. Silti yllätyn joka kerta jotain tutkinnon osaa tutkiessani - ai sanotaanko täällä tosiaan näin? On turha kuvitella opiskelijoiden voivan osata tulkita tutkinnon perusteita.

Olemmekin ryhtyneet hahmottelemaan luonto-ohjaajan koulutuksen osaamispassia. Siinä vaadittava osaaminen olisi kuvattu selkeästi, mahdollisimman yksinkertaisesti ja mielellään oikeina työtehtävinä. Passin avulla opiskelija voisi arvioida, millaista (mahdollisesti myös "minkä arvosanan tasoista") osaamista hänellä jo on sekä suunnitella, miten täydentää osaamistaan. Eli vaikkapa luonnossa ohjaamisen tutkinnon osan yksi taito "osaan ohjata pieniä ryhmiä itsenäisesti". Ykkösen tasoista osaamista olisi vaikka lumikenkäretken peräpään valvojana toimiminen kokeneen oppaan ohjauksessa. Kakkosen tasoista olisi helpon lumikenkäretken ohjaaminen itse. Kolmosen tasoista olisi sitten helppojen lumikenkäretken soveltaminen erilaisille ryhmille ja eri olosuhteissa, itsenäisesti ja omia sovelluksia kehitellen. Tutkinnon perusteissa sama asia on ilmaistu niin kryptisesti, että mitään ei periaatteessa sanota.

Siis:
1. Osaamispassiprojektin tavoitteet: Koulutuskeskus Salpauksen luontoalan koulutukseen kehitetään osaamispassi -työkalu, joka auttaa sekä tiimioppijoita että valmentajia osaamisen todentamisessa ja seurannassa. Prosessin aikana opin itse ymmärtämään ja avaamaan paremmin kyseisen tutkinnon perusteita. Samalla opin suunnittelemaan tiimioppijoiden osaamisen hankkimista.

2. Asiakkaan ja tiimini rooli projektissa: Luontoalan opiskelijat ovat mukana suunnittelemassa ja kenties toteuttamassakin osaamispassia. Osaamispassia kokeillaan syksyllä 2014 aloittaneen luonto-ohjaajaryhmän kanssa.

3. Sovellettavat teoriatiedot: tiimioppimisen teoria.. vaikea nimetä vielä tässä vaiheessa.

4. Projektissa harjoiteltavat taidot: henkilökohtaistaminen, opiskelijan ohjaaminen, havainnollistaminen, sopivan työkalun käyttäminen (excel tms..)

5. Miten projekti vie kohti visiota ja päämäärää: Opettajan ei tarvitse enää suodattaa ja tulkita tutkinnon perusteita opiskelijalle, vaan tämä ymmärtää ne ja pystyy suunnittelemaan itse omaa oppimistaan. Oppimisprosessi putoaa oppijan käsiin kypsän päärynän lailla. On helpompi asettaa tavoitteita ja seurata niiden saavuttamista.