Aurinko ja Pohjatuuli löivät vetoa siitä, kumpi niistä saisi uppiniskaisen opiskelijan ryhdistäytymään, lopettamaan lintsaamisen ja suorittamaan opintonsa loppuun.
Pohjatuuli puhalsi ja puhalsi, mutta mitä
kovemmin se puhalsi, sen harvemmin opiskelija ilmestyi koulun ovelle. Pohjatuuli kutsui paikalle ystävänsä Ukkospilven, mutta mitä ankarammin opetusalapäällikkö jyristeli ja heitteli salamoitaan opiskelijan ylle, sitä tiukemmin tämä kietoutui huppariinsa ja sitä kiinteämmin hänen katseensa pysyi kännykän näytöllä. Pohjatuuli ei vieläkään luovuttanut, vaan kutsui paikalle naapurinsa Jäätävän sateen, jota pelkäsivät kaikki. Jäätävä sade antoi kylmien pisaroiden peitää kaiken sen, mitä opiskelijalle oli annettu. Pian opiskelija värjötteli yksin salamoiden räiskeessä ja yhä paksuuntuvan jääkerroksen peitossa ilman opintotukea ja ateriaetua, mutta edelleenkään hän ei suostunut suorittamaan puuttuvia kurssejaan.
- Annahan minun koettaa, Aurinko sanoi
Ja niin se valoi ihania säteitään opiskelijan ylle. Se varoi hiostamasta, mutta kutitteli säteillään opiskelijan poskia, kunnes tämä vihdoin keikautti hupun päästään ja nosti katseensa. Aurinko houkutteli opiskelijan toisten joukkoon nauttimaan lämmöstä ja lempeästä valosta. Aurinko valaisi myös asioita, joita opiskelijoiden ympärillä ja näköpiirissä oli. Siinä kiiltelivät monenlaiset taidot ja vähän kutkuttelevat haasteet. Saatuaan nivelensä lämpimiksi ja veren kiertämään opiskelija alkoi varovaisesti sormeilla niitä haasteita. Kuin huomaamattaan hän päästi suustaan pari varomatonta sanaa, joilla sitoutui tekemään muutaman pikku jutun. Eräänä aamuna hän huomasi olevansa tärkeä.
Auringon ojentaessa opiskelijalle ruusun valmistumisjuhlassa juhlasalin ulkouolelta kuului kiukkuista vihellystä ja kattopellit kolahtelivat hieman. Opiskelijalla oli pää pystyssä.
#iwanttobelieve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti