Mitä te kaikki oikein haluatte minusta?

Haluaisin mielelläni palvella jokaista opiskelijaani mahdollisimman hyvin. Välillä se tuntuu mahdottomalta. Uskoisin, että se johtuu osaltaan siitä, etteivät nämä ymmärrä haluta samoja asioita :).

Asiakkaiden, siis opiskelijoidenkin tarpeet poikkeavat toisistaan. Luonto-ohjaajaopiskelijoidenkin keskuudessa on ainakin kolmenlaisia opiskelijoita. Jotkut, ns. ammattiin pyrkivät haluavat määrätietoisesti luonto-ohjaajan työhön. He ovat hyvin selvillä omasta osaamisestaan ja omista vahvuuksistaan ja haluavat käyttää hyväkseen kaikki koulutuksen tarjoamat mahdollisuudet. He yleensä kokevat esimerkiksi ryhmien ohjaamisen harjoittelun tärkeäksi ja motivoivaksi.

Tätäkin taitoa voin tarvita myöhemmin

Toinen ryhmä ovat harrastelijat. He viihtyvät luonnossa ja luontoaktiviteettien parissa, mutta eivät aio kovin tosissaan luonto-ohjaajan ammattiin. Heitä kiinnostaa enemmän omien taitojensa (esim. melonta, vaeltaminen) kehittäminen kuin toisten palveleminen ja ohjaaminen. Harrastelijat saattavat suhtautua koulutukseen valikoivasti. He napsivat itselleen sellaista osaamista, joka heitä sattuu kiinnostamaan tai joka opetetaan viihdyttävällä ja hauskalla tavalla.

Uu, elämyksiä!

Kolmas ryhmä ovat oman suuntansa etsijät. He ovat yleensä valinneet luonto-ohjaajan koulutuksen hiukan kevyin perustein. Oli helppo saada opiskelupaikka, kaverikin opiskelee meillä, ei oikein keksinyt muutakaan, telttailu on kivaa. Ammatin sisältö on usein heille epäselvä ja jotkut sen vaatimukset voivat olla opiskelijan mielestä ylivoimaisiakin (esimerkiksi esiintyminen tai omien lajitaitojen hankkiminen). Oman suuntansa etsijät suorittavat koulutusta, jotta saisivat tutkintotodistuksen edes joltain alalta tai käyttävät koulutusta askelmana jatko-opintoihin.

Osa jäi tältäkin retkeltä rannalle. 

Mitä nämä eri tyyppiset opiskelijat sitten opettajalta tai koulutukselta haluavat? En ole (vielä) kysynyt, joten tämä nyt on ihan pelkkää spekulaatiota. Olen kuitenkin elänyt heidän kanssaan kohta seitsemän vuotta. Jos veikata saa, uskoisin heidän toivovan etupäässä seuraavantyyppisiä asioita:

Ammattiin pyrkivät:

• Kovaa substanssiosaamista: hyvät taidot erilaisissa luontoaktiviteeteissa, eräruokien valmistamisessa, erikoistuneita taitoja (esim. melonta, vaeltaminen), ehkä yrittäjyysosaamistakin
• Pätevyyksiä ja todistuksia: erilaiset kortit, passit, todistukset ja sertifikaatit ovat hyödyksi työpaikan haussa. Ammattiin pyrkivät ovat yleensä innokkaita suorittamaan esimerkiksi melontaohjaakokeen tai hankkimaan köysitoiminnanohjaajan pätevyyden. 
• Vaativuutta: koulutuksen tulee olla riittävän vaativaa ja haastaa opiskelija ylittämään itsensä. Koulutuksen pitää myös edetä melko rivakkaa tahtia, jotta ehditään oppia ja kokea kaikenlaista
• Työssäoppimista tms. työelämäyhteistyötä: ammattiin pyrkivät arvostavat mahdollisuutta saada jalkaa mahdollisten työpaikkojen oven väliin ja tehdä omaa osaamista näkyväksi potentiaalisille työnantajille. Luonto-ohjaajan työstä kiinnostuneet myös yleensä viihtyvät työssäoppimispaikoilla ja saavat jaksoista paljon irti. 
• Joustoa: opiskelun on sallittava erikoistuminen itseä kiinnostaviin taitoihin, esimerkiksi eläinavusteisiin aktiviteetteihin. Myös esim. laajennettu työssäoppiminen voi olla houkutteleva mahdollisuus
• Kokemusta: ammattiin pyrkivät saattavat olla innokkaita siirtymään seuraavien haasteiden pariin, mutta he eivät yleensä ylenkatso harjoittelun ja esimerkiksi ryhmien ohjaamisen harjoittelun merkitystä 

Harrastelijat: 

• Henkilökohtaista valmennusta: harrastelijat haluavat kehittää omia taitojaan ja ottavat mielellään vastaan esimerkiksi omiin lajitaitoihinsa liittyviä haasteita. Ohjaajan roolin ottaminen ei kuitenkaan välttämättä kiinnosta
• Rentoa meininkiä: opiskelun tulee olla miellyttävää ja leppoisaa, harrastuksenomaista
• Palveluita: harrastelijat arvostavat yleensä opiskelijaetuja kuten koulumatkatukea, kouluruokalan anteja, terveydenhuoltoa ja esim. asumismahdollisuutta asuntolassa
• Joustoa: harrastelijoille ei sovellu kurinalainen, vaativa ja sanktioitu koulutus. He pitävät halutessaan vapaapäiviä ja arvioivat ihan itse, kannattaako heidän tiettynä päivänä tulla kouluun. Koulutuksen tulee joustaa heidän elämäntapansa ja -tilanteensa mukaan, ei toisinpäin
• Elämyksiä: harrastelijat kokeilevat mielellään uusia asioita. Paitsi tietenkin niitä, jotka eivät heitä kiinnosta. Harrastelijalle on turha yrittää perustella esim. eräsuksihiihdon tarpeellisuutta asiakkaiden toiveiden kautta. Harrastelija hiihtää, jos tykkää hiihdosta. He innostuvat usein ryhmän yhteisistä retkistä (esim. vaellukset) itselleen uusin luontokohteisiin tai ohjelmapalveluyritysten tuotteiden testaamisesta. 

Oman suuntansa etsijät: 

• Tukea ja ohjausta: oman suuntansa etsijöillä on kahta ensimmäistä opiskelijatyyppiä enemmän tarvetta opettajan henkilökohtaiselle ohjaukselle. Motivaatio, omat toiveet, opiskelun rutiinit ja joskus elämänhallintakin saattavat olla hukassa. Jotkut oman suuntansa etsijöistä eivät ole kiinnostuneita jakamaan ajatuksiaan opettajan kanssa. Monet kuitenkin haluavat tai joutuvat keskustelemaan yksityisasioistaankin opettajan ja esimerkiksi opinto-ohjaajan kanssa. 
• Apua käytännön ongelmissa: etsikkoaikaansa elävillä on usein paljon muutakin ajateltavaa kuin opiskelu. Opettajan ja muun henkilökunnan apu saattaa olla tarpeen esimerkiksi asunnon hankkimisessa, talouden saamisessa kuntoon tai vaikka erilaisten hakemusten täyttämisessä. 
• Onnistumisen kokemuksia: monella on huonoja kokemuksia aikaisemmista opinnoista. Opinnot ovat saattaneet jäädä kokonaan kesken tai alaa on vaihdettu useita kertoja. Monella on kova halu saada koulutus suoritettua loppuun ja todistus plakkariin. Myös pienemmät askeleet ovat arvokkaita: onnistuneet retket, mukavat päivät luokkakavereiden kanssa, uusien taitojen oppiminen.
• Tukea ryhmästä: oman suuntansa etsijöille kaverit ovat ehkä vielä tärkeämpiä kuin kahdelle ensimmäiselle tyypille. Kavereiden tuki ja läsnäolo tekevät kaikesta siedettävämpää ja hauskempaa. Toisaalta näillä vähemmän ammattiin suuntautuneilla on suurin riski jäädä ryhmän ulkopuolelle, etenkin jos toisten taidot kasvavat paljon nopeammin. 
• Palveluita: jos oma elämä on sekaisin ja sen suunta hakusessa, koulu saattaa olla tärkeä kiinnekohta elämässä. Lomat saattavat tarkoittaa sitä, ettei olekaan varaa syödä kunnolla. Toiselle voi olla tärkeää, että joku soittaa perään ja kysyy, missä lintsaava opiskelija on. Monelle opiskelu on keino päästä toimeentulon piiriin, ei niinkään väylä ammattiin. 

Tällaisena koulutuksen järjestäjän edustajana on tietysti pakko todeta, että vain ammattiin pyrkivät ovat periaatteessa oikeassa paikassa. Harrastelijat kuuluisivat oikeastaan maksullisille kursseille tai esim. harrastamaan seurojen kautta. Ei yhteiskunnan ole järkevää tarjota ilmaista koulutusta, jos opiskelijalla ei ole aikomustakaan tulla alalle iloiseksi veronmaksajaksi. Osalle harrastelijoista tästä syntyy kuitenkin ns. kakkosammatti oman päivätyön rinnalle. 

Myös oman suuntansa etsijät etsivät sitä ehkä väärästä paikasta. Monelle koulun tarjoama tuki ei riitä, vaikka henkilöstö miten ponnistelisi ja tekisi parhaansa. Joskus kuitenkin syntyy hienoja kasvutarinoita, kun se oma suunta ja kipinä sittenkin löytyvät. Eivät välttämättä luonto-ohjaajan ammatista, mutta ehkä jostain muualta. Silloin on hienoa, jos koulutus on auttanut elämässä eteenpäin ja vaikka antanut uskoa omiin kykyihin. 

Pienellä koulutusalalla ei ole hirveästi varaa valita opiskelijoitaan. Istumme siis samojen tulien äärellä kaikkien kolmen tyypin edustajien kanssa, takuulla ensi syksynäkin. Ehkä erilaisten opiskelijatyyppien tunnistaminen kuitenkin auttaa huomioimaan heidät sopivalla tavalla, kun suunnittelemme uutta, uljasta luonto-ohjaajan koulutusta.