torstai 11. joulukuuta 2014

Lähiöhuutaja

Suurimpia työhön liittyviä ahdistuksen aiheitani on viime aikoina ollut se, mitä oikeutta meillä on houkutella opiskelijoita opiskelemaan alaa, jolle he eivät mitenkään kaikki työllisty. Onko meillä oikeus käyttää ihmisten elämästä 2-3 vuotta sellaisten puuhien opetteluun, joista ei mahdollisesti sada työuran aikana latin latia heidän tililleen.

Työkaverini Jarno on pitkään käynyt läpi samaa eettistä kriisiä. Hänelle tiimioppiminen on tuonut uutta uskoa siihen, että tähän tarjoamaamme koulutukseen osallistumisesta voi olla jokaiselle suurta hyötyä, johtipa se luonto-ohjaajan uraan tai ei.

Keskustelimme taannoin pitkään siitä, miksi tuntemamme opiskelijat eivät saa itsestään irti kaikkea sitä, mitä me näemme heissä olevan. Jokaisella on omat haasteensa, joiden ratkeaminen mahdollistaisi mielekkäämmän työuran, ehkä elämänkin. Vaikka yhä haluaisin ilman muuta kouluttaa luonto-ohjaajia luonto-ohjaajan koulutukseen tulevista, minua auttaa kun mietin esim. näitä esimerkkejä opiskelijoiden kehittymishaasteista:

1. Lähiöhuutaja. Joskus takavuosina kohtasimme opiskelijan, jolla oli loistavat taidot ja supliikkia vaikka muilla jakaa. Työelämään kiinni pääsemistä haittasi kuitenkin taipumus kiehahtaa ja ryhtyä riitelemään asioista, jotka hyvällä tahdolla olisivat ratkenneet muutenkin. Jarno käytti tästä tyypistä luokitusta "lähiöhuutaja". Hän on kenties raahautunut kouluun viimeisillä voimillaan huokaisten rohtuneilta huuliltaan pyynnön: "Kouluttakaa musta tää lähiöhuutaja ulos!"

2. Suvantouimari. Tällainenkin on joskus tullut vastaan. Suvantouimari on mennyt aina siitä, missä aita on matalin tai kokonaan romahtanut. Kouluun tullessaan hän opettelee haluttomasti teltan pystytystä ja sluibailee aina sivummalla, kun jotain sykähdyttävää olisi tarjolla. Suvantouimarin pyyntö (jota hän ei itsekään tiedä) on ehkä tämä: "Tyrkätkää mut virtaan tästä suvannossa pyörimästä! Näyttäkää ettei se ole vaarallista joutua pois mukavuusalueelta!"

3. Häslä-män. Hän voi olla myös woman. Ihan yhtä hyvin. Luonto on kiva ja ihmisten kanssakin voi olla ihan mukavaa työskennellä. Mistään ei kuitenkaan tule oikein mitään, kun mopo menee rikki ja herätyskellosta on patterit loppu ja en muistanut ettei ole joulu ja tyttö-/poikaystävän kanssa meni säätämiseksi ja muutenkin pitää lähteä röökille. Häslä-mänin on vaikea hallita elämäänsä sen vertaa, että pystyisi oikein koskaan pysähtymään oppimisen ihmettä itseensä imemään. Häslä-män pyytää: "Auttakaa mua saamaan joku ote tästä kaaoksesta. Opettakaa mua johtamaan itseäni!"

Näitä kohdattuja tyyppejä on paljon. Ja aika harvalla se pyyntö/toive koulutukseen tullessaan on se, että opettakaa mulle erilaisten majoitteiden käyttöä ja melatekniikoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti