Näytön paikka

Luontopolkuretkellä näytössä

Ammattiosaamisen näytöt ovat ihan mahtava työkalu koulutuksen laadun ja opiskelijan ammatillisen osaamisen varmistamisessa. Vaikka itse oppimisprosessi on tiimioppimisessa vapaa ja opiskelija saa aika pitkälle päättää esim. ajankäytöstään ja tavoitteistaan, on osaamista kuitenkin jossain vaiheessa mitattava. Saadakseen tutkintotodistuksen opiskelijan on täytettävä tutkinnossa asetetut osaamisvaatimukset. Ja vaikka tutkinnon perusteet saattaa olla kirjoitettu vaikeaselkoisella kapulakielellä, järkeviä asioita niissä oikeastaan vaaditaan.

Opelle on valittu helppo ratsu näyttöön

Näytön lähestymisellä on myös taipumus aiheuttaa huomattavaa ryhdistäytymistä ja kasvua. Tietoisuus siitä, että omaa työskentelyä pian arvioidaan, kannustaa kummasti kehittämään työtään. Joskus käy niinkin, että ennen näyttöä tulee ensimmäistä kertaa selvitettyä tai kokeiltua jokin näyttöön sisältyvä asia. Jokainen luontoalan opiskelija on taatusti lukenut ja noudattanut turvallisuussuunnitelmia, mutta toisinaan sen laatiminen itse onkin aiemmin jäänyt väliin. Toinen saattaa ohjata ensimmäistä kertaa itselleen täysin vierasta asiakasryhmää ja joutuu selvittämään ryhmän ennakkotiedot. Jollekin kirjallisen suunnitelman tekeminen keikasta saattaa olla uutta.

Ennen näyttöä jokainen joutuu pohtimaan, onko oma osaaminen riittävän hyvää. Keskustelemme oppijoiden kanssa usein siitä, että tutkinnon perusteen vaatimukset arvosanalle T1 ovat monessa tutkinnon osassa melkeinpä naurettavat. Oikeasti on vaikeaa mokata näyttöä siten, että se kokonaan hylättäisiin. Silti näyttö jännittää. Entä jos tekee ratkaisevan virheen? Tai rangaistaanko arvosanassa, jos oma suunnitelma ei toteudukaan? Entä jos ei osaa olla luontevasti asiakkaiden edessä kun opettaja tuijottaa ja tekee muistiinpanoja?

Hiljattain kävi ilmi, että näytöt tuntuivat valmentamistani tiimioppijoista hyvin ahdistavilta. En ollut ymmärtää, miksi. Näytöissähän ei ole kyse sen kummemmasta työstä kuin se, mitä he tekevät asiakasryhmien kanssa muutenkin. "Näytössä pitää sopia jonkun muun asettamiin raameihin. Keikoilla on itse isäntänä", kiteytti eräs oppijoista. Niinhän se on. Usein näyttö on kuitenkin jopa voimaannuttava kokemus: kun valmistelut on tehty hyvin, saa itsekin nauttia hyvin tehdyn työn tuomasta kaikkivoipaisuuden tunteesta. On ihanaa tuntea olevansa hyvä. Huomata, että osaa.

Kuulkaa näin valmistaudutaan
näyttöön

Olen huomenna menossa arvioimaan maastossa ruokailemisen näyttöä Asikkalaan. Tiedän, että näytön suorittaja on vähän raatanut siellä tänään. On tuskaillut ja ollut epävarma. On innostunut ja saanut inspiraation. Vetänyt vähän överiksi ja tehnyt ihan viimeisen päälle. Kaikki yksityiskohdat on viilattu. Voi katsoa vaikka viereisestä kuvasta.

Uskon, että ihmiset tarvitsevat tiukkoja paikkoja. Niin näyttöjä kuin muitakin kiristyskeinoja. Tiimioppiminenkaan ei voi olla pelkkää vapaata höllymistä. Deadlinet tuovat ahdistusta, mutta myös tehoa. Riman voi ylittää vain silloin, jos sen on joku paikoilleen nostanut. Paine kypsyttää. Pitää kannustaa, mutta myös vaatia.

Kenties sama pätee koko ammatilliseen koulutukseen. Ehkä tämän rahoitusmullistuksen ja tutkintouudistusten paineessa kehitymme ja syntyy jotain uutta, parempaa. Ellemme sitten haihdu höyrynä ilmaan.