maanantai 21. syyskuuta 2015

Pää pyörälle tivolissa

Tänään blogissani "fiittaa" (ihailkaa, miten luontevasti käytän nuorisokieltä) ihana Henna, valmentamani tiimin teamleaderi ja ruokaklubin vetäjä: 


"Olin eräällä luennolla kuukausi takaperin ja istuin läpi puolen tunnin luennon. Puoli tuntia kuulostaa vähältä, mutta en pystynyt millään olemaan paikallani tottuneena tiimioppimiseen. Paikallaan leijuvassa tunkkaisessa ilmassa istuminen ei paljon kiinnosta, etenkään kun edessä puhuu opettaja, usein tappavan tasaisella äänellä.

Melontaretkellä Kelventeen Isohiedalla Päijänteen
kansallispuistossa. Henna oikealla
Kun tiimioppiminen esiteltiin: MITÄ?! Mitä tämä nyt on, eihän meistä oppilaista ole päättämään mitä haluamme oppia? Eihän oppiminen ole vapaaehtoista? Tai mitenkään niin älyttömän kiinnostavaakaan?  Näin minä ajattelin. On varmaan sanomattakin selvää että olin väärässä. Oppiminen ei koskaan ole ollut näin mielekästä. Kun opettaja siirtyy sivuun ja oppilaat ottaa vallan, niin luokasta ei tullutkaan eläintarha, vaan avoin työyhteisö jossa jokainen pääsee tekemään asioita, joita oikeasti tahtoo tehdä.     

Mitäs sitten kun tulee ongelma? Who you gonna call? – Team coaches! Homma pyörii eteenpäin ja jos ei pyöri niin pyydetään tiimivalmentajaa neuvomaan! Pari kertaa viikossa on ”treenit”, niillä varmistellaan että kaikilla on paikkansa tiimissä, sekä opitaan oikeanlaisia keskustelutaitoja – kuuntelua, odottamista, ymmärtämistä.

Miten hyvä tiimihenki syntyy ja pysyy yllä?
Tiimillämme on pyörinnässä yritys ja luomme jatkuvasti suhteita joilla saamme koulun jälkeen työllistymiselle suuremmat mahdollisuudet. Oppiminen tiimissä luo paremmat mahdollisuudet tulevaisuudelle kuin kokeiden raapusteleminen. Meidän ei siis tarvitse istua läpi kuolettavan tylsien kurssien, vaan saamme todistaa oppimisemme tekemällä. Meidän todiste siitä, että osaamme, ei ole homeinen paperi arkistossa vaan hieno kokemus, mistä oppiminen pääsee parhaillaan jatkumaan.

Vaikka alussa tiimioppiminen kuulosti ja vaikutti hiukan kaoottiselta, lopputulos miellytti koko luokkaa. Vastuuta on paljon, mutta olemme saanet homman rullaamaan, kuten toivoimme. Emme ole super-oppijoita tai mitenkään tavallisesta poikkeava luokka. Lähtökohtamme ovat samat kuin millä tahansa ryhmällä tai luokalla, ainoa mikä tässä on erilaista on tapa, jolla olemme alkaneet oppia ja kehittyä, ilman tylsiä luentoja."


                                                                                                             -Henna Kostamo- 

1 kommentti:

  1. Loistava kirjoitus, kaikessa lyhykäisyydessään <: Hyvä Henna! Ja hyvä Hanna joka taitaa nuorisokielen :D

    VastaaPoista