Tänään blogissani "fiittaa" (ihailkaa, miten luontevasti käytän nuorisokieltä) ihana Henna, valmentamani tiimin teamleaderi ja ruokaklubin vetäjä:
"Olin eräällä
luennolla kuukausi takaperin ja istuin läpi puolen tunnin luennon. Puoli tuntia
kuulostaa vähältä, mutta en pystynyt millään olemaan paikallani tottuneena
tiimioppimiseen. Paikallaan leijuvassa tunkkaisessa ilmassa istuminen ei paljon
kiinnosta, etenkään kun edessä puhuu opettaja, usein tappavan tasaisella
äänellä.
Melontaretkellä Kelventeen Isohiedalla Päijänteen kansallispuistossa. Henna oikealla |
Kun tiimioppiminen
esiteltiin: MITÄ?! Mitä tämä nyt on, eihän meistä oppilaista ole päättämään
mitä haluamme oppia? Eihän oppiminen ole vapaaehtoista? Tai mitenkään niin
älyttömän kiinnostavaakaan? Näin minä
ajattelin. On varmaan sanomattakin selvää että olin väärässä. Oppiminen ei
koskaan ole ollut näin mielekästä. Kun opettaja siirtyy sivuun ja oppilaat
ottaa vallan, niin luokasta ei tullutkaan eläintarha, vaan avoin työyhteisö
jossa jokainen pääsee tekemään asioita, joita oikeasti tahtoo tehdä.
Mitäs sitten
kun tulee ongelma? Who you gonna call? –
Team coaches! Homma pyörii eteenpäin ja jos ei pyöri niin pyydetään
tiimivalmentajaa neuvomaan! Pari kertaa viikossa on ”treenit”, niillä
varmistellaan että kaikilla on paikkansa tiimissä, sekä opitaan oikeanlaisia
keskustelutaitoja – kuuntelua, odottamista, ymmärtämistä.
Miten hyvä tiimihenki syntyy ja pysyy yllä? |
Tiimillämme
on pyörinnässä yritys ja luomme jatkuvasti suhteita joilla saamme koulun
jälkeen työllistymiselle suuremmat mahdollisuudet. Oppiminen tiimissä luo
paremmat mahdollisuudet tulevaisuudelle kuin kokeiden raapusteleminen. Meidän
ei siis tarvitse istua läpi kuolettavan tylsien kurssien, vaan saamme todistaa
oppimisemme tekemällä. Meidän todiste siitä, että osaamme, ei ole homeinen
paperi arkistossa vaan hieno kokemus, mistä oppiminen pääsee parhaillaan
jatkumaan.
Vaikka
alussa tiimioppiminen kuulosti ja vaikutti hiukan kaoottiselta, lopputulos
miellytti koko luokkaa. Vastuuta on paljon, mutta olemme saanet homman
rullaamaan, kuten toivoimme. Emme ole super-oppijoita tai mitenkään
tavallisesta poikkeava luokka. Lähtökohtamme ovat samat kuin millä tahansa
ryhmällä tai luokalla, ainoa mikä tässä on erilaista on tapa, jolla olemme alkaneet
oppia ja kehittyä, ilman tylsiä luentoja."
-Henna
Kostamo-
Loistava kirjoitus, kaikessa lyhykäisyydessään <: Hyvä Henna! Ja hyvä Hanna joka taitaa nuorisokielen :D
VastaaPoista