Valmentajan metamorfoosi

Sanotaan, että surussa on erilaisia tunnistettavia vaiheita, jotka surevat käyvät läpi. Vaiheiden kestoa ei etukäteen voi tietää, mutta järjestys on yleensä sama. Sokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe, sopeutumisvaihe. Jonkin teorian mukaan erilaisia vaiheita voidaan nimetä enemmänkin.

Tiimivalmentajan kohtaamia vaiheita

Oma valmentajan prosessini on vasta alussa. Tiimioppimiseen hurahtamiseen näyttäisi kuitenkin kuuluvan tiettyjä vaiheita, joita ihmisen mieli haluaa koluta läpi ennen etenemistään pidemmälle. Seuraavanlaisia ajatuskulkuja tai vaiheita olen itse huomannut käyneeni läpi.

"Hihhuleita"
Joku hemmetin salaseura. Heittävät omituista läppää ja hihkuvat innosta, vaikkei mitään saada aikaiseksi. Kyllä sitä lätinää maailmaan mahtuu. Mitä virnuilette? Halailkaa kuulkaa ihan keskenänne vaan.

"Tämä on vain menetelmä muiden joukossa"
Hei ihan kuin ei tässä muut osaisi kouluttaa ja opettaa. Kannattaisi varmaan tutustua vähän muihinkin menetelmiin. Itsekin olen ollut joka vuosi monella kurssilla ja todella hienoja ajatuksia on kuulkaa muillakin. Vähän voisi rajoittaa tuota oman kilven kiillottamista. Menetelmiä on joka lähtöön ja viisas kouluttaja valitsee tilanteen mukaan sopivimman. Vai onko tämä joku uskonlahko?

Itsekin kyllä pystyy keksimään haasteita. Työyhteisö monesti auttaa
aloittelevaa valmentajaa tässä tehtävässä

"Ei oo kyllä minun juttuni"
Varmaan ihan kiva menetelmä sellaisille, jotka ovat tämän luonteisia. Minulle itselleni sopii kyllä paremmin joku vähän hillitympi/asiallisempi/kontrolloidumpi/tieteellisempi/perinteisempi/
varmempi/selkeämpi/ennakoitavampi menetelmä. Oikeesti, näkisittepä ja kuulisittepa itsenne. On liian outoa minulle. En kestä tällaista. Kiitos vaan tarjouksesta.

"Ei sovi meidän alalle"
Nyt ei kyllä ole otettu huomioon alakohtaisia erityispiirteitä tässä. Saattaa olla, että tämä on joillekin ihan mahdollista mutta meidän alalla on niin huono opiskelijamateriaali/niin vaikeita juttuja haltuun otettavana/sellaisia erityistaitoja vaatimuksena/oppimateriaalikin saksaksi/oppilaitoksen maine varjeltavana/turvallisuuskysymykset huomioitavana/hirveästi teoriaa opetettavana/lainsäädäntö esteenä/yrittäjyys mahdotonta ja muutenkin meillä on omat systeemit kunnossa. Ei kuulkaa, pitäisi ensin tietää tämä viitekehys ennen kuin lähtee meille ehdottamaan. Pitää ymmärtää meidän lähtökohdat. Ja minkälaisten paineiden alla me työtämme tehdään.

"Täähän on just sitä mitä mä oon aina tehnyt"

Nyt kun kuuntelen tätä keskustelua niin huomaan, että itse asiassa tässä on hurjan paljon elementtejä, jotka ovat ikiajat olleet osa minun työtapaani. Meillä opiskelijat opiskelevat just tiimeissä kun olen laittanut ne pienryhmiin istumaan. Olen hirveän paljon käyttänyt just ongelmalähtöistä opetusta ja tulokset ovat kyllä olleet hienoja. On kiva että nyt saan tästä ajatuksesta kiinni kun tajuan, että tässähän on ihan tutusta asiasta kyse, vähän vain eri lailla esitettynä. Meillähän on paljon keskusteluja opiskelijoiden kanssa niin siitähän tässä dialogissa on kyse. 

"Ei tää kyllä kaikkeen sovellu"

Tässä on varmaan monia hyviä elementtejä. Voisin olla valmis kokeilemaan tätä pienimuotoisesti jossain vähäpätöisessä asiassa, jonka voi uhrata, kun eihän tämän onnistumisesta ole oikein mitään takeita. Meillä on paljon sellaisia asioita, joita ei kerta kaikkiaan voi antaa opittaviksi tiimioppimisen keinoin. Ehkä saan tästä aineksia omaan opetustyöhöni. Voin tehdä pieniä myönnytyksiä ja muuttaa toimintaani pikkuisen valmentajamaisemmaksi. Olen valmis esimerkiksi istumaan säkkituolissa, jos sillä jotain voitetaan.

Totuus löytyy kokeilemalla. Koska se totuus syntyy
vasta siinä kokeillessa

"Tää ei oo muuten ollenkaan sitä mitä mä oon aina tehnyt"

No nyt tajusin, etten tajuakaan yhtään mitään. Kokeilin vähäsen, ja tapahtui ihan totaalisen eri asioita kuin olin ajatellut. Mikään, minkä luulin toimivan, ei toiminut. Se, mitä en edes tehnyt tai tajunnut, toimi järjettömän hyvin. Olen aivan täysin kuutamolla.

"Kaikki tuttu ja turvallinen on sulanut ympäriltäni"
Minusta on tullut se outo hihhuli. Työkaverit katsovat minua kuin minä ennen niitä lahkolaisia. Jään usein kuuntelemaan omia puheitani: onko minut aivopesty? Miten tämä oikein tapahtui? Olen leikannut turvaköyteni poikki ja kellun nyt aalloilla tuulen ajettavana. Iltaisin katselen salaa omia PowerPointejani ja muistelen vanhoja, turvallisia aikoja. Hiki puskee pintaan kun yritän vääntäytyä ulos opettajan muotista ja kohdata oppijat valmentajana. Ei minun ollut tarkoitus tätä kerralla rysäyttää, mutta menetelmä vei mennessään.

"Kaikki vihaa mua"
Työkaverit vihaa koska saatan romuttaa ikiaikaiset saavutetut edut. Pelkäävät tuntiensa puolesta. Esimies on kyllästynyt siihen, että otan omia vapauksia enkä tee sitä mitä aina ennen. Oppijat vihaavat mua koska eivät käsitä mitä oikein yritän tehdä. Enkä sitä itsekään käsitä. Epäystävällinen liinaharjainen hevonen juoksutarhassa vihaa mua ja mulkoilee, kun kävelen ruokalasta omaan työpisteeseen. Ja tää räntäsade. Se vihaa mua.

Nielaise minut, tiimioppiminen!

"Kylmiä väreitä"
Ajelehtinut paattini osui merivirtaan, joka vie minua ja oppijoita vastustamattomalla voimalla. Tapahtuu asioita, jotka vain tapahtuvat. Minä en niitä tee, vain nostan esille ja puhallan lisää happea liekkeihin. Oppijoiden päät nousevat yksi kerrallaan. Koulupäivät eivät ole kenellekään kidutusta. Tärkein työhön liittyvä tunteeni ei ole enää turhautuminen tai ahdistus vaan ylpeys. Ei omista onnistumisistani, vaan oppijoiden nousuista. Muistelen välillä vanhoja aikoja ja yritän käsittää, mitä näille ihmisille on tapahtunut. Näille, jotka ennen kärvistelivät ja kituivat. Näille, joita ennen sanottiin opiskelijoiksi.

"For once you have tasted flight you will walk the Earth with your eyes turned skywards, for there you have been and there you will long to return." 

Leonardo da Vinci

""melontaseurass